Mulle ystävyys merkitsee muun muassa sitä, että ollaan vilpittömästi toisen tukena ja apuna. Että osaa kuunnella ja lohduttaa toista suruissa ja vastoinkäymisissä ja ongelmissa. Osaa erottaa toisistaan tilanteet, joissa toinen kaipaa neuvoja ja apua sekä ne, joissa toinen vain tarvitsee kuuntelijaa, jotakuta jolle purkaa tunnot, koska tietää jo mitä pitäisi tehdä/mitä on tekemässä/on ratkaissut jotenkin ongelmansa itse vaikka onkin tunteidensa vallassa vielä.
Ystävyys on antamista ja vastaanottamista. Sä olet toisen elämässä niin hyvinä kuin huonoina hetkinä, aina tukemassa ja kuuntelemassa, neuvomassa silloin kun toinen niitä haluaa tai tarvitsee. Se on musta oikeaa ystävyyttä. Jos et osaa erottaa noita aiemmin mainittuja tilanteita toisistaan, sinun ja ystäväsi välille voi hyvin syntyä eripuraa - se on itsellenikin tuttua.
On eri asia antaa neuvoja sellaisia tarvitsevalle - jos tarvitsee neuvoja, niitä pyytää ja ne ottaa vastaankin helpostikin - kuin tuputtaa omia mielipiteitään ja neuvojaan, kun toinen ei niitä selkeästi tarvitse vaan purkaa vain mieltään/olojaan. Täytyy muistaa myös, että jos toinen selkeästi ilmaisee, ettei nyt pura tuntemuksiaan tilanteistaan sen takia, että tarvitsisi neuvoja, että lopettaa siinä tilanteessa sen, eikä ota "nokkiinsa" siitä ja ala jopa enemmänkin neuvomaan toisiaan. Sellainen jos mikä luo toiselle sellaisen tuntemuksen, ettei toinen ymmärrä mitään. Vaikka toinen kuinka ymmärtäisikin, mutta käyttäytyminen kertoo toista tarinaa.
Hyvä ystävyys myöskin kestää tilanteet, joissa toinen ei niitä neuvoja kaipaakaan. Hyvä ystävä tietää, että milloin avata suunsa ja milloin ei. Hyvää ystävyyttä ei voida myöskään ulkopuolelta särkeä, vaikka sitä yrittäisivät tuntemattomat, muut ystävät, tai jopa perheenjäsenet tai kumppanit.
Ystävyys on tärkeä osa elämää, eikä hyviä ystäviä löydy joka kiven takaa. Vilpittömiä ja sellaisia, jotka oikeasti haluavat olla elämässäsi mukana, kaikessa hyvässä ja huonossa. Se, joka ei kestä sinua pahimmillasi, ei myöskään ansaitse sinua parhaimmillasi.
Ystävyydessä kuten muissakin ihmissuhteissa, molempien osapuolien tulee panostaa. Toisen panostus ei yksistään riitä. Ystävyydessä on mielestäni myös tärkeää se, että mielipide-eroista huolimatta voidaan tulla toimeen ja olla todella läheisiä. Eikä se tarkoita, että vaikka ollaan täysin erilaisia, etteikö silti voisi olla todella hyviä ystäviä.
Ystävien ei myöskään tarvitse esittää toisilleen mitään. Ystävyydessä toinen hyväksytään juuri sellaisena kuin hän on, jos nyt toisessa ei ole mitään sellaista mikä sotii omia moraaleja yms vastaan.
Miulle henkilökohtaisesti ystävyys on se yksi ja ainoa ihmissuhde, jota en ikinä rikkoisi jonkun muun takia (oli se kumppani tai perheenjäsen). Ja siis itselleni se meinaa miun todella hyviä ystäviä. Parhaita ystäviäni. He ovat tärkeämpiä, kuin yksikään ihminen joka ei heistä pitäisi. Parhaat ystäväni kun eivät koskaan ole olleet mitään pahoja ihmisiä ja samaa ei voi sanoa muista ihmisistä.
Ja ennemmin pidän ihmissuhteen, jossa minua on tuettu aina kuin ihmissuhteen, jossa ei ole yleensä tuettu minua ollenkaan. Minua ja valintojani.
Minulle ystävyys on todellakin tärkeä osa elämää ja ilman ystävien apua ja tukea en usko, että olisin tässä kirjoittamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti